Onko se oikeasti oikein?

Eläinten oikeus onnelliseen elämään, kuinka paljon siitä voi lähteä tinkimään oman etunsa kustannuksella? Jos itseään ei vain huvita, onko silloin oikein jättää häkki siivoamatta, koira ulkoiluttamatta? Miksei sille koiralle muka saisi syöttää niitä suklaapaloja joka päivä?

Olen ollut viikonlopun taas töissä koirahoitolalla jonka vanhempani omistavat. Kaikkien erilaisten koirien katsominen sai ajattelemaan sitä miten kohtelemme rakkaimpiamme.
Eläin ansaitsee kunnollisen elämän. Eläin ansaitsee puhdasta vettä, laadukasta ruokaa ja kivuttoman elämän. Aktiviteettejä ja turvallisen lepopaikan. Kuinka pitkälle näistä asioista voi tinkiä? Vai voiko ollenkaan?

Erityisesti yksi koira tänä viikonloppuna sai minut surulliseksi. Vihkossa luki "koira ollut haluton lenkkeilemään, kipulääkettä tarvittaessa". Kun katsoin koiraa, en yhtään ihmetellyt miksei koira halunnut liikkua. Se oli niin lihava että kylkiluita ei löytänyt läskin alta. Kävelyt jäivät lyhyeen kun jalat melkein pettivät alta. Ruokinta ohje käski syöttämään pedigreetä.

Kuva otettu netistä

Rakkaudella pitää olla rajat. Ei ole rakkautta ruokkia koirasta niin lihava ettei jalat enää kanna.

Loppuun iloisempia asioita. Huomenna haen kaksi uutta hiiripoikaa jouduttuani yhden pojistani lopettamaan huonon kunnon takia. Tarkoitus olisi saada poikasia näistä uusista pojista :)