tiistai 31. tammikuuta 2017

Yhdessä vai yksin?

Onko eläimen parempi asua yksin vai vaatiiko se laumatoverin seuraa? Tähän kysymykseen törmää eläinten kanssa usein, ja mielipiteet ovat monesti eriäviä. Onko se lajitoverin seura sittenkään pakollista? Vai voiko se olla jopa haitallista?

On eläimiä mistä puhuttaessa on jo heti selvää että se ei voi yksin asua. Marsut, rotat, hiiret, degut, gerbiilit ja parvikalat ovat esimerkiksi ehdottomia laumaeläimiä eivätkä voi hyvin yksin. Näistä parvikalat ovat kuitenkin niitä jotka vaativat enemmän kuin viisi lajitoveria, kuin taas marsu voi hyvin yhden lajitoverin seurassa. Mistä sitten tietää mitkä eläimet tarvitsevat lajitoveria? Laumaeläimet ovat äärimmäisen sosiaalisia eläimiä ja niillä on usein pitkälle kehittynyt viestintä järjestelmä (kaloja lukuunottamatta). Ne nukkuvat usein samoissa paikoissa, kommunikoivat keskenään ja toimivat muutenkin yhdessä. Mitä herkemmin yksinäinen eläin leimautuu ihmiseen, se yleensä johtuu lajitoverin kaipuusta. Yksinäinen marsu leimautuu ihmiseen helposti ja siitä tulee rohkeampi. Mutta se ei riitä marsulle, sillä ihminen on suuria aikoja poissa kotoa, ei puhu samaa kieltä ja muutenkin toimii eri tavalla. Koskaan ihminen ei korvaa lajitoveria!

Kuva lainattu netistä 


Laumaeläimissäkin on niitä jotka eivät vain tule toimeen muiden kanssa. Myös useissa lajeissa urokset eivät tule toimeen keskenään. Esimerkiksi hiiri pojat harvoin tulevat toimeen keskenään, vaan saattavat pahimmillaan tappaa toisensa. Yksilöissäkin on eroja, kaikki eivät vain hyväksy lajitoveria samaan tilaan.

Erakkoeläimet ovat niitä joiden seuraan ei koskaan lajitoveria saisi laittaa. Hamsterit (paitsi roborovski) ovat yhtiä näistä eläimistä. Myös lähes kaikki matelijat ovat erakoita ja stressaantuvat muiden läsnäolosta. Yksineläjät ovat usein sellaisia, jotka saattavat lajitoverin nähdessään jopa tappaa toisensa. Käärmeet voivat elää yhdessä pitkäänkin ja näyttää voivan hyvin, mutta joku päivä kotiin tullessasi toinen onkin toisen kidassa. Käärmeet myös makoilevat päällekkäin, mutta tämä on kaukana laumaeläinten viattomasta makoilusta. Käärmeet dominoivat toisiaan makaamalla kasassa, ne myös tappelevat lämpimistä paikoista ja piiloista. Ja vaikkei tappelut tappeluilta näytä, ne ovat äärimmäisen stressaavia eläimelle.

Yhdessä elämisen riskit, kuva lainattu netistä.

Yksi poikkeus näistä on kani. Kani ei nimittäin ole laumaeläin vaan yhdyskuntaeläin. Kani pärjää hyvin yksin, eikä välttämättä tarvitse lajitoveria. Mutta kanille voi myös kaverin hommata. Kanit ovat myös todella sosiaalisia eläimiä, joten lajitoverin seura voi parantaa eläimen hyvinvointia, vaikka se ilman sitäkin voi elää hyvän elämän.



Ottakaa siis tarkkaan selvää kuuluuko eläimen elää yksin vai yhdessä, sillä saattaa olla todella iso merkitys eläimen elämään.

Loppuun vielä videota ja tekstiä uudesta eläinhuoneesta jonka sain vastikään valmiiksi. Eläinhuoneessa elää nyt siis marsut, hiiret ja yksi kaneista. Mahdollisesti myös käärme saattaa muuttaa pois olohuoneesta. Kolme muuta kania ovat yhä olohuoneessa.

Katso video eläinhuoneesta Tästä

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Niin kuinka monta niitä siis olikaan?

Elikkäs kuinka monta asukasta täällä oikein onkaan? Olen postauksissa maininnut monia eläimiä, mutta eiköhän olisi jo aika laittaa kunnon esittelyt jokaisesta. Eli yhteensä tähän eläinsirkukseen kuuluu 2 koiraa, 4 kania, 5 marsua, 9 hiirtä, käärme ja yksi akaattikotilo. Hiljattain poistui kaksi roborovski hamsteria tappelun seurauksena.
Koiria on siis Suomenlapinkoira narttu Tiitu ja Belgianpaimenkoira groenendael narttu Nyyti. Tiitulla ikää löytyy pian 5v ja Nyytillä kuukauden päästä 3v. Tiitu ja Nyyti ovat isossa roolissa tässä blogissa.

Tiitu ja Nyyti

Kaneja löytyy 6v kääpiöluppa Nuppu, 2v kääpiöluppa mix Rino sekä puoli vuotiaat kääpiöperhoskani sisarukset Milli ja Heta. Kaikki jänöt ovat leikkaamattomia tyttöjä. Hiljattain tulleet sisarukset sekoittivat jotenkin ennen hyvin toimeen tulleiden Nupun ja Rinon järjestelmää, sillä niitä ei voi enää lainkaan pitää samassa tilassa. Tarkoitus olisi saada Nuppu nyt yhteen Millin tai Hetan kanssa, ettei yksin tarvitsisi elää. Mutta tällä hetkellä Rino, Milli ja Heta asuvat meidän olohuoneessamme ja Nuppu yksin toisessa huoneessa. 

Nuppu

Rino

Milli

Heta

Marsuja löytyy viiden hengen teddy tyttö lauma. 4v Dahlia, 4v Titiuu, 2v Pandora, 1½ v Jilla ja 1v Tilde. Marsuista Pandora ja Jilla ovat omia kasvattejani, Tilde on omien kasvattieni jälkeläinen. Dahlia on haettu ruotsista ja Titiuu on yksi ensimmäisistä Teddyistäni. Dahlia on Jillan äiti ja Tilden mummo. Titiuu on Pandoran ja Tilden mummo. Elikkäs voisi sanoa että kaikki paitsi Titiuu ja Dahlia ovat toisilleen jotain sukua. 

Titiuu

Dahlia
Jilla


Pandora

Tilde


Hiiret ovat nykyinen kasvatusprojektini. Osa syntyneistä poikasista menevät ruokaeläimiksi, osa lemmikeiksi. Tällä hetkellä kotoa löytyy 9 hiirtä, joista 5 on tyttöjä ja 4 poikia. 5kk Hattivatti ja Muumi ovat sisarukset. 3kk Venus, Sirius ja Otava ovat sisaruksia. 1v Dean ja 2kk Sam ovat isä ja poika. 2kk Niisku ja Nipsu ovat Hattivatin jälkeläisiä. Uusia hiirivauvoja on tulossa parin viikon sisällä. Hiiristä ei juurikaan kuvia ole. 

Käärme on vajaa 1½v kuningaspyton Nuunuu. Nuunuu asuu olohuoneessamme isossa terrassaan. Paljoa päivisin sitä ei näy, yöeläimestä kun on kyse.


Nuunuu
Ja sitten on vielä tämä uusin tulokas, jade akaattikotilo nimeltään Niilo. Niilo saapui eilen ja asustaa vielä eteisessä isossa karkkirasiassa kunnes löydän sopivan asunnon sille. 
Niilo


Loppuun täytyy kertoa vielä kissastani joka ei valitettavasti päässyt muuttamaan mukanani. Elikkäs pian 2v riiviö neiti nimeltään Kanye West. Maailman ihanin luonteeltaan, maailman pahin tuhoaja. Ystävällisempää kissaa saa hakea, mutta yksikään kissa mitä vastaan on tullut ei ole ollut tälläinen riiviö. Kaikki johdot tuhotaan, jos ulos ei pääse niin jostain löytyy kuset jne. Jouduin jättämään neitosen vanhempieni luokse ulkokissaksi, sillä siitä ei kerrostaloon olisi ollut asumaan. 

Kanye

Monipuolisempaa liikuntaa


kuinka usein tuleekaan mietittyä liikkuuko eläin tarpeeksi. Saako se tarpeeksi vaatimaansa liikuntaa, pysyykö sen kunto tarpeeksi hyvänä? Koirien kohdalla sitä on helppo kontrolloida ja seurata. Mutta entä ne eläimet, joita et voi ulos päivittäin viedä? Mistä pystyy sanomaan saako häkissä elävä hiiri päivässä tarpeeksi liikuntaa? Pystymmekö kotrolloimaan tämän kaltaisten eläinten liikunnan tarvetta jotenkin?




Eilen kävimme koirien kanssa Hyvinkään koirauimalalla uittamassa koiria. Mukana oli Lapinkoirani Tiitu sekä siskoni Sileäkarvainen noutaja Jojo. Nyytin oli tarkoitus tulla myös, mutta tapaturman jälkeen ei auki olevien haavojen kanssa voi uimalaan mennä. Jojon tarve uinnille liittyy sen lonkkiin ja nivelrikkoon. Uinti on vähemmän raskasta lonkille, mutta erittäin hyvää lihaskuntoilua. Tiitu ei niinkään uinnista pitänyt, mutta ui kuitenkin veteen laittaessa oikein mallikkaasti.

Tämä reissu sai minut ajattelemaan miten yksipuolista useiden eläinteni liikunta tuntuu olevan. Marsut liikkuvat samassa ympäristössä suurimman osan ajastaan. Loikkivat häkkien päälle ruuan perässä. Hiirten suurin osa liikunnasta kohdistuu juoksupyörään. Kanit liikkuvat enemmän, juoksevat ympäri taloa ja loikkivat sohvalle sekä muiden tavaroiden päälle. Miten voisin lisätä näiden eläinten liikuntaa, antaa niille mielekästä urheilua?

Näiden pohdintojen kanssa en ole vielä päässyt mihinkään lopputulokseen mikä ei ajaisi minua vararikkoon. Marsujen liikunta lisääntyy huomattavasti pian, kun niiden uusi häkki valmistuu. Tähän häkkiin tulee toinen kerros, jonne kiipeäminen jo itsessään lisää liikuntaa. Mutta miten muuten voisin saada nämä karvaperunat lisäämään lihaskuntoaan omatoimisesti. Faktahan on että marsun kaltaista eläintä ei pysty pakottamaan liikkumaan, käärmeistä sitten puhumattakaan. Mutta onko hyviä keinoja millä saisin marsut itsessään tahtomaan urheilua? Paljon yritän laittaa heinää niin, että marsu joutuu tekemään hieman töitä saadakseen sen, mutta nyt yritän keksiä vielä lisää aktivointia.



Hiirten kohdalla vaikeudet ovat suuremmat. Hiiri juoksee mielellään pyörässä, mutta miten saisin sen kehittämään kuntoaan muillakin tavoin. Kokeiluun astuu pian oksat. Nyttenkin muutamista häkeistä löytyy oksia, mutta ne tuntuvat olevan huonon mallisia pysyäkseen pystyssä kiipeilyä varten. Eli eikun metsään vaan keräilemään keppejä.

Kaneja olen ajatellut opettaa hyppimään esteitä. Vaikka ne nytkin loikkivat sohvalle milellään, niin haluaisin toteuttaa niille kotrolloidumpaa liikuntaa. Samalla ne joutuisivat käyttämään aivojaan, mikä on fyysistä liikuntaa huomattavasti rasittavampaa. Eli tavoitteena rakentaa esteitä. Saattaa mennä aikaa ennen kuin saan kaikki parannukset kokeiluun, mutta kannattaa kokeilla ainakin :)



Koirieni kohdalla liikunta on hyvällä mallilla. Urheilu on monipuolista ja riittävää. Kuitenkin haaveilen Dobo-pallosta, jolla saisin treenattua koirien syviä lihaksia vahvemmiksi. Uintia voisi myös lisätä, sillä se on äärimmäisen hyvää liikuntaa.







Nyytin jalasta päivitettyä kuvaa, hyvin alkaa paranemaan :) Kovasti haluaisi kokoajan nuolla jalkoja, mutta onneksi töttörö on keksitty :D

lauantai 21. tammikuuta 2017

No ei menny kun strömssössä

Faktahan on se että eläinten kanssa ei voi säästyä onnettomuuksilta. Yksi eläin voi elää elämänsä täysin terveenä, toinen olla onnettomuuksissa senkin edestä. Ja mitä enemmän eläimiä, sitä enemmän onnettomuuksia. Mutta nyt tuntuu että kaikki huonot onnet on ladattu tähän talouteen. 

potilas jolla korva repesi, Nuppu

Noin 1kk sitten kaksi kaniani tappeli keskenään, toiselta repesi korva niin pahasti että tarvittiin tikit. Ja eihän se voi tapahtua kuin vain huonoimpaan mahdolliseen aikaan, sunnuntaina myöhään illalla. No eipä siinä auta muu kuin mennä lääkäriin päivystykseen. Monta tuntia odotusta ja 400e lasku. 

Seuraavaksi jouduin lopettamaan nuoren hiiripojan sen mentyä todella huonoon kuntoon hetkessä. Mitään ei olisi ollut tehtävissä, pieni oli jo aivan lopussa kun löysin sen :(

Ja se pahin? Se pahin kun ei edes tiedä miten tilanteessa toimia? Kun menee niin paniikkiin ettei mikään onnistu. Ja kaiken lisäksi se tuntuu olevan omaa syytä? 



Eilen illalla menin kahden koirani kanssa kaverini luokse illaksi. Tarkoituksena oli yrittää saada kaverini kääpiöbullterrieri hyväksymään omat koirani. Kaikki oli suunniteltu, luulin ettei mikään voisi mennä pieleen. Koirilla oli kuonokopat ja vahdittuna. Mitä voisi tapahtua? Lähdimme kävelemään yhdessä kohti puistoa. Koirat ensin hieman rähisivät toisilleen, mutta lopulta rauhoittuivat kävelemään vierekkäin. Pääsimme koirapuistolle ja päästimme kaverini koiran vapaaksi. Ja sitten se tapahtui, bullin kuonokoppa lähti päästä. Kaikki meni nopeasti, bulli ampaisi kiinni belgini jalkaan. Oma koirani huusi kuin syötävä, toinen oli lukinnut leukansa kiinni Nyytin vasempaan etujalkaan ja ravisti. 

Itse olin avuton, en tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Olin lukenut paljon mitä tehdä näissä tilanteissa, mutta nyt en kuullut muuta kuin oman koirani huudon päässäni. Luojalle kiitos kaverini tiesi mitä tehdä. Koira irtosi jalasta vain tukehduttamalla ja parin pureman saattelemana Nyytiltä. 

Nyyti potilaana juuri kotiin tulleena.

Tarkastin koiran ja mitään suuria vammoja ei näkynyt, koira astui jalalle vähän joten ajattelin ettei eläinlääkäriin olekkaan kiire. Pidimme koirat erossa ja menimme nukkumaan. Aamuyöstä heräsin koiran itkuun. Nyyti ei käyttänyt jalkaa juuri lainkaan, se oli turvonnut järkyttävästi ja oli selkeästi todella kipeä. Ja eikun lääkäriin heti kun vain mahdollista. 

Nyytin vasen etujalka. Eniten turvotusta on ranteessa. 

Lääkärissä Nyyti rauhoitettiin, karvat ajettiin jalasta ja tutkittiin vauriot. Syvät pistohaavat, isoa mustelmaa koko jalka, turvotusta paljon, ei luunmurtuma epäilyä. Saimme kipulääkkeet ja antibiotti kuurin. Nyt sitten vain paljon lepoa ja lääkkeitä potilaalle :(

Nyt saisi huono onni jo loppua. 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Siivoilua ja uusia asukkeja

Eläinten hoidon suurin ydin tuntuu välillä olevan paskan kerääminen ja ruokkiminen. Välillä tuntuu että opiskelen eläinten paskan siivoamista. Vaikka eihän se siis näin ole, mutta kun oiken ärsyttää, niin siltä se vaikuttaa. Sotkua ja kakkaa joka paikassa.

Tänään olen siis siivonnut marsuilla ja käärmeellä :D 

Marsut asuvat isossa taikakuutio häkissä, johon ollaan juuri yläkertaa rakentamassa. Hyvä puoli isossa häkissä on pidemmät siivousvälit, mutta silloin kun siivoan niin urakka on isompi. Kaikin puolin itse kuitenkin olen tykännyt tästä häkistä enemmän kuin tehdashäkeistä.


Marsujen häkin siivoukseen kuuluu purujen vaihto, kuppien peseminen ja pullojen peseminen. Ensin kerään kaikki tavarat pois, sekä tietenkin marsut ulos siivouksen ajaksi. Kaikki likaiset purut muovipusseihin ja uudet purut häkkiin. Käytän pölkyn purua sillä se on halpaa, tuoksuu järjettömän hyvälle ja on helposti saatavaa. 


Tässä on paikoilleen laitettu mökit, heinät ja ruokakupit. Marsut saavat pellettiä vain pari kertaa viikossa, ja aina siivouksen yhteydessä annan aina pellettiä. 


Ja sitten enää marsut puhtaaseen kotiin :) Puhdas koti aiheuttaa aina iloloikkia ja kovaa juttelua.


Omistan yhden käärmeen, kuningaspytonin nimeltä Nuunuu. Nuunuu asuu 100x80x90 kokoisessa terrassa. Käärme on suhtisen hajuton ja siisti eläin joten sen terran siivousvälit ovat huomattavasti muita eläimiä pidemmät. Päivittäin kuitenkin katson mahdolliset ulosteet pois ja vaihdan veden.


Käärmeenkin terran siivous alkaa kaiken pois ottamisella ja etulasien irroittamisella. Vanhat "purut" pussiin ja uudet paikoilleen. Käärmeellä käytän niille tarkoitettua puuhaketta. Koska käärme syö terrassaan, on tärkeää että puuhake on mahdollisimman isoa ettei sitä joudu syönnin yhteydessä käärmeen suolistoon. 


Sitten vain sisustukset paikoillen, lasit takaisin ja sumuttelua. Talvisin ilmankosteus putoaa helposti todella alas, joten sumuttelu kuuluu joka päiväisiin hommiin. oikea ilmankosteus on noin 60%

hyvin muotoon sulautuva yksilö

Eilen saapui kaksi uutta hiiri poikaa. Hain ne Tikkurilasta tutulta hiirikasvattajalta. Pojat muuttivat heti tyttöjen häkkiin. jos kaikki menee niinkuin pitää niin reilun kuukauden päästä neljän tytön pitäisi synnyttää. Yhdistelmiä ovat:

PK black eye white x LK straw
LK black/white x  LK black tan banded
LK colourpoint beige bended x LK black tan banded
LK colourpoint beige banded x PK beige

hiukan värivirheellinen black tan banded poika

straw poika






Lähtökohtia ja lopputuloksia

Kun opetamme koirallemme jotain uutta, yritämmekö me saada niitä ymmärtämään ihmisten kieltä, vai yritämmekö itse ymmärtää niitä? Tekeekö koira väärin, jos se toimii vaistojensa varassa, vaikka se olisikin meidän omien moraaliemme vastaista? Mitä me todellisuudessa vaadimme koiralta, olisiko syytä vaatia itseltään enemmän?

On täysin väärin olettaa, että jokainen koira osaisi kaiken syntyessään, mutta on myös väärin olettaa ihmisen osaavan kaiken koiran kouluttamisesta. Todellisuudessa kouluttamisessa tuntuu olevan ennemmin kyse siitä, että ihminen ja koira oppivat toimimaan yhdessä.

Osaanko siis itse toimia koirieni kanssa? Ymmärrämmekö toisiamme?


Jos lähtökohtana on toimiva yhteistyö ja onnellinen, hyvinvoiva koira, olenko saavuttanut sitä? Uskoisin että lähellä ollaan. Paljon on vielä opittavaa, kömmähdyksiä ja takapakkeja tullaan ottamaan vielä paljon. 


Ensimmäinen koirani, suomenlapinkoira Tiitu, tiivistää useita sattuneita virheitä. Kun 11-vuotiaan käsiin uskotaan koira, voi jo heti arvata ettei koirasta täydellistä tule. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeimmat, yht'äkkiä käsissäni oli vastuuta ja vaikeuksia enemmän kuin koskaan ennen. Alussa välttelin koiraa, se ei toiminut niinkuin tahdoin ja menetin malttini. Olin tottunut luovuttamaan vaikeuksien edessä. 

Mikä sai tilanteen muuttumaan? Sinä kesänä kun sain Tiitun, lähdin koiraleirille vanhemman koiramme kanssa. Opin uutta, sain intoa ja motivaatiota koulutukseen. Otin koulutukseen aivan uuden kannan, opetin koiraa oppimaan. Sen sijaan että olisin pakottanut koiraa toimimaan haluamallani tavalla, johdatin koiran hoksaamaan asiat itse. Se oli fiksuin teko siihen mennessä. Koulutus alkoi edistymään, koira alkoi selkeästi nauttimaan asioiden oppimisesta. Tällä pienellä muutoksella omaan asenteeseeni ja toimintaani, tulin luoneeksi koiran joka sekä tottelee pyydettäessä, että haluaa itse tarjota asioita. 

Tiitun ollessa 2-vuotias sain toisen koirani, belgianpaimenkoira Nyytin. Jos Tiitun kanssa työskentely vaati sitä pientä muutosta itsessäni, niin Nyytin saapuessa jouduin kääntämään kaiken ylösalaisin. 

Ensimmäiset kuukaudet Nyytin kanssa olivat tuskaa. Koira tuntui ignooraavan minut kokonaan, ei osoittanut mitään kiinnostusta oppimiseen. Jos namia ei saanut heti, kyllästyi Nyyti nopeasti. Olin repiä pelihousuni totaalisesti. Mitä tein väärin? Miksi energiseksi ja miellyttämisenhaluiseksi kutsuttu rotu ei osoittanut mitään kiinnostusta minuun tai tarjoamiini aktiviteetteihin? 

Aloin vaatimaaan koiralta, pyytämisen sijaan. Se tuntui toimivan. Ennen hermostunut pentu alkoi luottamaan minuun, toimimaan miten vaadin. Ero Tiitun kanssa harrastamiseen on hurja. Nyytin kanssa tarvitsin tiukkuutta, mutta lempeyttä. Rauhallisuutta mutta jämäkkyyttä. Kaikkea vain juuri oikean verran. Kun Tiitua pitää innostaa toimimaan, Nyytin kierrokset on pidettävä kurissa tai koko koira räjähtää käsille. Ero on kuin leikki raketin ja atomipommin välillä. 



Kaikinpuolin olen kiitollinen kaikesta mitä koirani ovat minulle opettaneet. Eritoten kärsivällisyyttä. Useita vuosia vielä edessä, useita takapakkeja ja onnistumisia luvassa. 

maanantai 16. tammikuuta 2017

Jalostusta vai lisääntymistä

Eläinten jalostaminen, miten se eroaa lisääntymisestä? Onko jalostus tärkeää?

Tänään kouluprojektina tekemäni sukupuu

Koulussa olemme käyneet läpi perinnöllisyyttä ja taksonomiaa mikä sai minut ajattelemaan näiden tärkeyttä. Taksonomia nyt ei jalostukseen liity oikeastaan, mutta sekin on tärkeä ymmärtää jos tähän ammattiin halajaa. Mutta nyt siihen itse asiaan, mitä on jalostus?

Jalostuksella pyritään edistämään tai säilyttämään lajin/rodun tiettyjä ominaisuuksia. Tai luomaan kokonaan uusia. Lisääntyminen on vain jälkeläisten luomista ilman tavotteita tai edistystä. Mutta onko se jalostaminen aina hyvä asia, pitäisikö välillä pysyä vain siinä lisääntymisessä? Usein jalostamalla saadaan luotua mitä erikoisemman näköisiä yksilöitä. Koiria ilman kuonoa, valtavan kokoisia marsuja, onttokarvaisia hiiriä, järjettömän nopeita hevosia, suomuttomia käärmeitä ja aina edelleen.

Osa näistä jalostuksen tuloksista ovat luotu tiettyyn tarkoitukseen, osa taas ovat luotu vain miellyttämään silmää.

Itse olen jalostanut marsuja muutamien vuosien ajan. Aloitin kasvatuksen kahdella yksilöllä, molemmat olivat kapeita, erittäin karkeakarvaisia ja kolmiopäisiä. Kaikki tämän linjan marsut pysyivät näiden ensimmäisten yksilöiden tyyppisinä, hitaasti kasvavina ja todella vilkkaina yksilöinä. Toisen linjan aloitin ruotsalaisilla marsuilla, uros oli suomessa syntynyt ja tytön hain ruotsista. Molemmat yksilöt olivat erittäin tiivis turkkisia, lauhkeita ja pyöreän mallisia. Kaikki jälkeläiset tästä linjasta muistuttavat toisiaan. Sitten yhdistin nämä linjat, sain todella kauniin, Sopusuhtaisen ja sopivan energisen yksilön. Olin luonut kahdesta täysin erilaisesta linjasta uuden tyyppisen yksilön.






Tässä muutamia esimerkkejä yhdistelmistäni.

Tässä vaiheessa jouduin valitettavasti lopettamaan kasvatuksen muutettuani. Kova halu olisi jatkaa taas joskus :)


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Onko se oikeasti oikein?

Eläinten oikeus onnelliseen elämään, kuinka paljon siitä voi lähteä tinkimään oman etunsa kustannuksella? Jos itseään ei vain huvita, onko silloin oikein jättää häkki siivoamatta, koira ulkoiluttamatta? Miksei sille koiralle muka saisi syöttää niitä suklaapaloja joka päivä?



Olen ollut viikonlopun taas töissä koirahoitolalla jonka vanhempani omistavat. Kaikkien erilaisten koirien katsominen sai ajattelemaan sitä miten kohtelemme rakkaimpiamme.
Eläin ansaitsee kunnollisen elämän. Eläin ansaitsee puhdasta vettä, laadukasta ruokaa ja kivuttoman elämän. Aktiviteettejä ja turvallisen lepopaikan. Kuinka pitkälle näistä asioista voi tinkiä? Vai voiko ollenkaan?

Erityisesti yksi koira tänä viikonloppuna sai minut surulliseksi. Vihkossa luki "koira ollut haluton lenkkeilemään, kipulääkettä tarvittaessa". Kun katsoin koiraa, en yhtään ihmetellyt miksei koira halunnut liikkua. Se oli niin lihava että kylkiluita ei löytänyt läskin alta. Kävelyt jäivät lyhyeen kun jalat melkein pettivät alta. Ruokinta ohje käski syöttämään pedigreetä.

Kuva otettu netistä

Rakkaudella pitää olla rajat. Ei ole rakkautta ruokkia koirasta niin lihava ettei jalat enää kanna.

Loppuun iloisempia asioita. Huomenna haen kaksi uutta hiiripoikaa jouduttuani yhden pojistani lopettamaan huonon kunnon takia. Tarkoitus olisi saada poikasia näistä uusista pojista :)