Koska on aika päästää irti?

Mistä tietää koska on aika päästää rakas lemmikki paremmille maille? Ja missä vaiheessa kannattaa yrittää vielä saada eläimestä elinkelpoinen? Kuinka kauan voimme antaa eläimen kärsiä, vain jotta itseämme ei sattuisi siitä irti päästäminen?

Tänään koulussa puhuimme eläinten hyvinvoinnista, etenkin tuotantoeläinten kohdalla. Jotenkin aihe kääntyi tästä ylipäänsä eläimen mielekkääseen elämään ja sen loppumiseen. Keskustelimme hoitojen pitkittämisestä ja niiden puutteesta. Tämä sai minut ajattelemaan taas asiaa tarkemmin, joten ajattelin siitä täälläkin puhua. 

Monesti näkee eläimiä joiden olisi pitänyt kuolla jo aikoja sitten. Lemmikkejä, joista vain ei ole osattu päästää irti. Nämä yksilöt eivät olisi ilman lääketiedettä edes hengissä enää. Koira joka ei enää pysty kävelemään, kannetaan ulos vain, jotta se voi ulostaa omia jalkojaan pitkin maahan. Joku onneton on täysin sokea, kuuro ja täysin tietämätön mitä ympärillä tapahtuu. Tämän annetaan törmäillä esineisiin ja elää jatkuvassa pelossa vain, että ihmisen ei tarvitsisi kokea surua sen pois mennessä. On myös niitä, jotka eivät ulkoisesti vaikuta sairailta, vaan vikaa on sisäisissä elimissä. Elämä ei enää ole elämisen arvoista. Kipu ja onnettomuus kalvaavat näiden onnettomien elämää. Nämä ovat niitä, joiden omistajia pitäisi ravistaa hereille;eläimesi ei voi hyvin.

Eläimen saapuessa kotiin, ottaa omistaja vastuun siitä. Omistajan vastuulla on tarjota eläimelle mielekäs ja kivuton elämä. Liian usein unohdetaan, että tämä vastuu jatkuu senkin jälkeen kun tämän tarjoaminen ei ole enää mahdollista. Silloin omistajan vastuulla on päästää eläimestä irti, vastuu päästää se kivuistaan. Tämä on vastuu mikä helposti unohdetaan, inhimillistetään eläimiä niin paljon että unohdetaan etteivät ne ymmärrä kuinka pitkään niiden elämä jatkuu. Eläin ei ymmärrä päiviä, viikkoja, vuosia, ne kaikki ovat vain ihmistä varten. Eläin ei sure kuolemaansa, sillä se ei ymmärrä sitä. Se ei myöskään osaa olla kiitollinen leikkauksesta joka sen hengen pelastaa. 

Kaiken kaikkiaan eläimelle tärkeintä on sen yksittäisen hetken laatu. On tärkeää miten se elää ja miten se kuolee. Ei kauanko se elää ja koska se kuolee. Nämä ovat ihmisten luomia käsityksiä. On käsitys siitä että pitkä ikä takaa hyvän elämän. Mutta lyhytikäinen hiiri voi elää paljon paremman elämän kuin 30 vuotias hevonen. Tähän kaikkeen vaikuttaa vain se, mitä ihminen tekee parantaakseen päivittäin eläimensä elämää. Ja sitten kun sitä ei voi enää parantaa, ei voi saada hyväksi, on suuri vaikutus sillä, päättääkö ihminen parantaa eläimen oloa lopullisesti vai pitkittää sen elämää vain oman kipunsa ja eläinten inhimillistämisen vuoksi. 

On tärkeää muistaa tämä: silloin kuin hyviä päiviä ja hetkiä on enemmän kuin huonoja, on eläimen elämä mielekästä. Mutta mikäli huonoja päiviä alkaa kertyä enemmän kuin hyviä hetkiä, on aika viedä loppuun oma vastuunsa eläimen omistajana ja antaa sen nukahtaa ikiuneen.